Minulla on naapuri,
jolle on vaikea olla ystävällinen.
Tai sanotaanko,
ettei hän reaktioillaan kannusta siihen.
Sitkeästi silti yritän
ja olen vannottanut tyttärenkin
tervehtimään kauniisti.
Selitin,
ettei mahdollinen tyly käytös tarkoita
tylyyttä juuri sinua kohtaan,
eikä oikeuta sinua
käyttäytymään samoin,
melkeinpä päinvastoin.
Toisaalta toivoisin,
että naapuri kertoisi suoraan,
jos häntä olemme loukanneet.
Itse en ole vielä
uskaltanut ottaa asiaa puheeksi.
Luulisi,
että näin lajitovereiden kesken,
lähekkäin asuttaessa,
asiat olisi helppo hoitaa.
Mutta minäkin vetäydyn helposti,
jos aistin
vihamielisyyttä
ja jos muut perheenjäsenet ovat saaneet
sitä kohdata.
Pelkuri taidan olla.
Ja silti uskon,
että ihminen ei ole paha,
jos hänelle annetaan tilaisuus muuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti