Joka kevät laitan siemeniä multaan.
Joskus liian aikaisin,
joskus liian myöhään.
Yritän haistella kevättä ja muistella
miten nopeasti mikin siemen itää.
Viime kesänä mustasilmäsusanna alkoi kukkia syyskuussa.
Kevään haisteluni taisi kärsiä harha-aistimuksista.
Aika hentoisia ovat nämä pienet vielä.
Saavat kasvaa rauhassa,
en aio häiritä.
Osa siemenistä on vielä pussissa.
Osa pusseista on nimettömiä,
joten yllätyksiä on tulossa.
Työ vie voimia.
Periaatteessa työtunteja on olevinaan vähän,
mutta kummasti päivät saavat pituutta,
kun niitä jatkaa sohvalla lahnana maaten
tai ikkunasta mitään näkemättä tuijottaen.
Työtä pohtien.
Keräten voimia omaa lasta varten,
omia tiskejä varten,
omia pyykkejä varten.
Itseään varten-
On kamalaa,jos työ vie kaikki voimat. Eihän se saisi olla niin. Pitäisi tietty keksiä jotain kivaa ja lähteä ulos ja kaikkea, mutta jos ei jaksa.
VastaaPoistaMeillä tyttö on viherpiipertäjä ja istuttaa kaikkea mahdollista.
Yllätyksiä on tullut vaikka pussien päällä on ollut nimikin. Viimevuotinen yllätys oli se, ettei pussillisesta kylvämiäni krassinsiemeniä itänyt kuin kaksi. Toivotan sinulle toisenlaisia yllätyksiä.
VastaaPoistaKirjailijatar; kamalaa se onkin. Tai ehkä olen vain kuormitusherkkä, kuten työterveyslääkäri sanoi.
VastaaPoistaPirkko; oi oi, TUO ei ollut kiva yllätys.