keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Noloja piirteitä


Olen säälittävän epäorganisoitunut.
Työpöytäni kantaa kasoja ja pinoja.
Ostan laukun
ja se on kahdessa viikossa
täynnä
tunnistamatonta roinaa.
Kun lähden johonkin, haluan olla jo perillä.
Matka siinä välillä ärsyttää
ja estää joskus lähtemisen kokonaan.
Opetteluvaihe on minulle vaikea.
Osaisin mieluiten ihan heti.
Tässä auttaa ratsastus;
vaikeaa, eikä hevosta voi huijata.
Minun on todella vaikea
olla hiljaa,
jos tiedän jotain,
jota muut eivät tunnu tietävän.
En kykene teeskentelemään
sosiaalisissa tilanteissa.
Vaikutan siksi joskus tylyltä,
vaikka olen kaikkea muuta.
Projektini "Paremmaksi ihmiseksi hitaasti mutta toivottavasti"
on siis vielä vähän vaiheessa.

2 kommenttia:

  1. Tuo on silti hyvä motto! :-D Hyvä kirjoitus, mielenkiintoisia (ja niin kovin tunnistettavia) pohdintoja.

    VastaaPoista
  2. Joku motto olla pitää! Mieluiten sellainen, jonka kanssa pystyy elämään!

    VastaaPoista