keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Tyttöjen välisestä ystävyydestä


Työpäivä on ollut täynnä

tyttöjen välistä ystävyyttä.

Mutta ei välttämättä

tyttöjen välistä ystävällisyyttä.


Krokotiilinkyyneleitä,

syyttelyä,

raivoa,

hysteriaa.

Alan pian uskoa,

että kohtu se siellä pienen tytön sisällä pyörii

ja aiheuttaa mielenmullistuksia

ja ennakoimatonta käytöstä.



Miksi poikien on niin helppo

leikkiä porukassa?

Erimielisyyksiä heillekin tulee,

mutta harva poika jää niihin vellomaan.

Otteet ovat suorasukaisia,

harvoin suositeltavia,

mutta tytöille tyypillinen

kaunainen kiehnääminen

ja

kolmannen sulkeva parinmuodostus

on pojilta poissa.



Tytöillä on paljon

pelaamista ja kieroilua

kaverisuhteissaan.

Reiluus puuttuu monelta,

suoruus on vierasta.

Siskous - mitä se on?



En haluaisi ajatella,

että tytöt aikuisenakin

pelaavat pelejä toisten naisten kanssa.

Tökkivät kipeimpiin kohtiin.

Jättävät tuetta.

Sulkevat ulos.

Katsovat nenänvartta pitkin.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Älä alistu

Minun piti kirjoittaa
"Älä alistu"- kampanjasta.
Minulla oli siitä
paljon kuohuvia mielipiteitä,
mutta näköjään ne laantuivat
konetta aukaistessa.
Ei pidä alistua.
Ei sortoon, ei huonoon kohteluun,
ei sielua tuhoaviin "pakkoihin",
ei ympäristön itselle vieraisiin normeihin.
Ei saa sanoa jälkeenpäin, että
tottelin vain määräyksiä.
Mutta valitseeko joku
itselleen vieraan
seksuaalisen suuntautumisen
vain ympäristön painostuksesta?
Tai koska se on hip ja cool?
Minä en tiedä.
Voihan niin olla.
Vai etsimmekö me kaikki
vain hyväksyntää ja toisen ihmisen lämpöä
ja kaikki eivät saa sitä
sieltä, mistä tuo niin onnekas enemmistö.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Tänään

Tänään sain lehden välissä
Suomen Ratsastajainliiton jäsenkortin.
Katsoin sitä äimänkäkenä.
Johan se tuli.
Miksi ne niitä kaksin kappalein lähettävät?
Onko järkeä?
Kaivoin esille lompakostani sen juuri tulleen
ja kas; se olikin vuoden 2010 jäsenkortti.
Ja nyt näkyy olevan vuosi 2011.
Minulta on kadonnut yksi vuosi.
Iäksi mennyt.


sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Ärtymystä

Seuraa sekavia lauseita ärtymyksestä
ja voimattomasta raivosta.
Epätietoisuudesta,
epävarmuudesta,
epäkaikesta.
Kun maa järisee ja vedet tulvivat
ja mudat vyöryvät ja vuori syöksee tulta,
se ei ole kenenkään syytä.
Sen aiheuttaa luonto, siis Luonto.
Mutta kun ihminen,
minun veljeni verta ja lihaa,
lahtaa toista samanlaista
suuren vihan ja koston vimmalla,
alkaa omakin raivoni kasvaa.
En puhu nyt sen kummemmin
Gaddafista,
Cameronista,
Sargozysta
tai Obamasta.
Puhun siitä,
kun ns. sivistysvaltiot
tarttuvat kättä pidempään.
Puhun ihmisistä.
Enkä varmasti ole ainoa, jota ahdistaa.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Ne, jotka tuntevat Joosefin


Jossain päin maata
pionit puskevat punaisia päitään
kohti aurinkoa.
Tämä harmaasävyinen ladon seinusta
ei ihan huomenna
ole taustana luonnonkukille.
Mutta siellä ne ovat.
Kevät on uskon asia.




Huomaan, miten vähän energiaa
minulla on seurusteluun
niiden kanssa,
jotka eivät tunne Joosefia.
Kelle tämä vertaus on vieras,
kerrottakoon,
että Joosefia tuntemattomat
eivät ole lähimainkaan sukulaissieluja.
Heidän kanssaan toimiessa
on koko ajan väärinkäsitetty ja väärinkäsittävä olo.
Heidän kanssaan vaivautuu, hämmentyy ja hengästyy.
Katse pysähtyy ja jää tuijottamaan pistettä lattiassa.
Huumorintaju ei ole samasta alkulähteestä.
Heillä tuskin on sen helpompaa
minun kanssani.
Mutta hyvin kasvatettuna,
sosiaalisesti taitavana tyttönä
tulen kaikkien kanssa toimeen.
Olen joustava ja myönteinen.
Ja sitten illalla särkee
päätä ja vatsaa.


maanantai 14. maaliskuuta 2011

Kielteisestä kirjoitellen


Viime päivien tapahtumien johdosta
muutamissa blogeissa
on ihmetelty,
eivätkö Japanin tapahtumat seurannaisvaikutuksineen
tosiaankaan kosketa bloggaajia.
Eikö mikään murhenäytelmä läpäise
neulomista, sisustusta, pukeutumista, kokkaamista jne.
Jokaista tunne-elämältään normaalin rajoilla elävää ihmistä
tapahtumat ovat varmasti vavahduttaneet.
Eri asia sitten on, onko oma blogi
kaikille se oikea paikka
tuoda hätänsä esille.
Toisille on, toisille ei.
Itse mainitsin asiasta,
koska se oli päällimmäisenä ajatuksissa
ja niistä - ajatuksistani, olen pääasiassa kirjoitellut muutenkin.
Niin teen nytkin.
En esimerkiksi ole kirjoittanut Pohjois-Afrikan kansannousuista,
vaikka aihetta olenkin tiukasti seurannut.
Olen vähän arka kommentoimaan asioita,
joihin liittyy islam.
(Ja Gaddafi...)


Mielestäni on kuitenkin
jotenkin väärin ja jopa teennäistä havahtua
vain ison ja järisyttävän tapahtuman edessä.
Se tuskan, sorron, hävityksen ja kurjuuden
määrä,
mikä joka ainoa päivä ilmenee
maailmassamme,
ansaitsisi saada aivan samanlaisen huomion,
kuin Japanin maanjäristys ja tsunami.
Mutta ei se saa.
Koska kukaan ei jaksa
kantaa kaikkea murhetta
harteillaan ja mielessään.
Kokeilkaa vaikka.


Kuvien alkuperä on valitettavasti unohtunut.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Eipä paljoa naurata


Idästä kuuluu kummia ja kurjia.
Meinasin kirjoittaa tyttären kaverisynttäreistä,
mutta ei nyt tunnu siltä.
Luonto oli eri mieltä
ja sitä on toteltava,
vaikkei tsunami juuri minun ylitseni pyyhkäissytkään.
Mutta monen se vei mukanaan.
Ydinvoimaloiden räjähdyksistä puhumattakaan.
Ikäänkuin juuri Japani ei olisi
historian saatossa
omaa osaansa
tappavasta säteilystä saanut.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Lumiukkonumero


Tänään eräs pieni naisenalku
täytti lumiukkonumeron.
Oudointa asiassa on se,
että vasta tovi sitten
katselin sylissäni tuhisevaa,
kovasti Pekka Vennamoa muistuttavaa
vauvan pötkälettä.
Olin silloin sanattomana ihastuksesta.
Ja silkasta kauhusta.
Vauva on kasvanut ja tullut tutuksi,
mutta tunteet ovat säilyneet.
Ihastus, kauhu.
Minunko, näin keskeneräisen,
pitäisi rakastaa tästä taimesta
ehjä ihminen?

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Primavera



On kevät.
On on on.
Joka muuta väittää,
sitä jääpuikolla silmään.
Räystäät laulavat
ja linnut tippuvat.
Kotitiessä näkyy jo asfalttia.
Iltapäivällä on kaamea hiki.
Toppahaalarit kastuvat märiksi lumirymyämisen yhteydessä.
Hevosten talvikarvan poistoviikot ovat alkaneet.
Kaikki sormenjäljet ja pölykasaumat
näkyvät huonosilmäisellekin.
Alan olla levoton ja menovarvasta kolottaa.
Kevät.
Vaikka huomenna tulisi puoli metriä lunta,
tästä ajatuksesta en enää luovu.