Sormenjälkiä

Viisaassa blogissa puhuttiin sormenjäljistä,

joita jätämme toisiin ihmisiin.

Tahallamme, vahingossa.

Hyviä, pahoja.

Mittailin heti omia painalluksiani.

Taipuvaisena ajattelemaan

niiden olevan arveluttavia;

hyvään pyrkiviä,

mutta silti

liian painavia, liian tunkeilevia, liian armottomia.

Tällä Neiti/Rouva Suorasuulla,

joka kaiken tietää

ja vain harvoin

malttaa jättää sen kertomatta.

Mutta on hyviäkin.

Onneksi.

Eilen puhuin pitkään

11-vuotiaan kanssa.

Tytöllä on kokemuksia,

joita moni ei joudu sietämään ja työstämään

milloinkaan elämänsä aikana.

Hän sanoi jotain,

josta tiedän oman jälkeni hänessä

olevan myönteinen.

En ole elänyt turhaan.