Teen työtäni armottomassa metelissä.
Välillä, jos kaikki tähdet hymyilevät samaan aikaan,
suhteellisesta hiljaisuudesta saa nauttia
noin 45 minuuttia.
Asiaa tuntemattomat sanovat, että eikö niitä saa hiljaiseksi.
Sopii koettaa.
Mutta sen jälkeen ja sitä ennen
ääneen kovuus ja korkeus
ahdistaa.
Huomaan,
että oma ärsytyskynnykseni on
tauon jälkeen matalalla.
Tuntuu, että voiko tämä olla edes totta.
Sydän hakkaa.
Tauottomat sanovat, etteivät edes huomaa.
Kuuloaisti turtuu meteliin.
Voisikohan kuuloaisti turtua hiljaisuuteen?
Metelillä on paitsi ärsyttävä puolensa,myös väsyttävä vaikutus.
Sitä nyt ehkä eniten poden.
Eilen illalla kissan nau'unta kuulosti siltä
kuin suihkukone nousisi pään yli ilmaan.
Jos en saa istua töistä tultua sohvalla
ihan hiljaa etäisyyteen tuijottaen,
olen kireä kuin
tyttäreni itse virittämä
kanteleen kieli.
Ja se on todella epävireinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti