Ihmisestä kertoo paljon se, miten hän suhtautuu asioihin,
joihin kertakaikkiaan ei itse voi vaikuttaa.
Linkissä on hyvä postaus sääihmisistä;
niistä, jotka
pitävät vaakasuoraa räntäsadetta
henkilökohtaisena loukkauksena.
Joille auringonpaiste on liian valoisa ja
vesisade liian märkä.
Kesä on ohi juhannuksena jne.
Itse olen maaseudun lapsi ja
rämpinyt savessa ja hevosenlannassa ja kyntöpellon reunalla
koko ikäni.
Vielä nyt aikuisenakin.
Kelissä kuin kelissä.
"Hevostytöt eivät ole sokerista."
Oma valintani - ehkä valittaisin,
jos se ei olisi ollut vapaaehtoista.
Keskikesällä Välimeren rannalla varjoa hakien ja jäävesipulloa otsaani hieroen
olen kyllä joskus ihmetellyt,
että minkä ihmeen takia olen tähän pätsiin
ihan vapaaehtoisesti
tullut.
Asenteella eteenpäin, mieluiten myönteisellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti