Praha on tuntemistani ulkomaiden kaupungeista minulle läheisin.
Ja tutuin. Ja kotoisin.
Helsingin keskustassa olo on usein kuin epäonnisella turistilla;
en viihdy, tunnen oloni hyvin vieraaksi.
Praha taas.
Ei vierauden tunnetta.
Vaikken kieltä fraaseja enempää puhukaan.
Lelumuseon nallevitriini.
Kampan saaren röyhkeät ja uskaliaat.
Kampan saaren röyhkeät ja uskaliaat.
Tämä maisema on nähnyt paljon,
paistetta ja pyryjä.
Prahan parasta antia olivat
sekalaiset olutkapakat.
Useampi jääkiekko-ottelu on katsottu
paikallisten seassa,
olutkolpakko tiukasti kädessä,
tupakansavua kauemmas huitoen.
En voi sietää ko. urheilulajia,
mutta jostain syystä seura ja tunnelma
tekivät tilanteesta enemmän kuin siedettävän.
Kirkot, etenkin Sv. Jakuba, ja
Neuvostovallan muistot.
Vysehradin hautausmaa.
Olsanyn hautausmaa.
Ne tietyt kahvilat, kellariravintolat.
Uusi maailma.
Museot.
Synagogat.
Vaikka olutkapakat ohitettiinkin.
Ihana, että olet löytänyt sielunpaikkasi, vaikka se ei olekaan kotikaupunki... pääsee sinne silti. Kaunis, pienimittakaavainen, kodikas ja silti vaikuttava. Itse olen käynyt vain kerran.
VastaaPoistaKodikas - kyllä! Ja valtavan kaunis.
VastaaPoistaOma pikavisiittini Prahaan jätti tunteen siitä, että tahdon takaisin.
VastaaPoistaSallan kommentista tuossa yläpuolella huomasin sanan sielunpaikka, minulle se taitaa olla vanha kunnon Tukholma.
Surku kun et viihdy Helsingissä; tämä on kyllä ihan hyvä paikka kunhan sille antaa mahdollisuuden näyttää ihanat puolensa.
haluaisin tuonne(kin).
VastaaPoistaKirjoituksesta tuli mieleen että aikoinaan saatoin sanoa Tukholmasta että olen ollut siellä paljon useammin kuin vaikka Helsingissä, että tunnen sen tuhannesti paremmin.
Enää en tunne sitä mutta edelleen on totta että Helsingissä olen käynyt äärettömän harvoin.
P & p; Helsingin keskusta on minulle se kauhun paikka. Tarkoitan keskustalla rautatieaseman seutua, Kamppi-Forum- aluetta, Erottajaa, osaa Aleksista, Kaisaniemeä, joskus Espaakin. Hakaniemen torilla taasen olen kaikessa rauhassa. Ja Kruunuhaassa.
VastaaPoistaTukholmakin on kotoinen, vaikka jostain syystä suuntatajuni ei toimi siellä lainkaan.