Tämä sunnuntai on ollut hidas.
Eipä eilinenkään ollut
vauhdilla läpi eletty.
Pakkanen ja väsymys pitävät sisällä.
Pakkanen minut.
Väsymys kaikki ne asiat,
joista olisi hyvä puhua,
jotka olisi parempi sanoa ääneen h e t i,
eikä iäksi vaieta.
En vaan jaksa
ottaa vastaan sitä,
minkä puhuminen väistämättä
herättäisi.
(Tyttäreni osti minulle jouluna Hosuli-mukin lahjaksi.
Äitinsä on kuulema yhtä hajamielinen,
kattila päässä, koska hiuksia ei ole kammattu,
ja napitkin villatakeista irronneet.
Pelottavan tarkkasilmäinen lapsi.)
Ihana tuo Hosuli-vertaus. Minunkin pitäisi kulkea kattila päässä, kun tukka on aina ihan miten sattuu. Lapsen hiuksille näytin tänään saksia ja ainakin kymmenen senttiä lähti, ovat kivat nyt. Täälläkin ollut hidasta, mutta ihan leppoisaa. Mitään en ole saanut tehtyä :)
VastaaPoistaHaa, minäkin napsaisin neidin otsahiuksia. Heti tuli siistimpi ilme. Hosulina kuljen sitten itse.
VastaaPoista