Aika kuluu kuin siivillä. Kun maanantaiaamu aukeaa, onkin jo heti perjantai. Ja sitten herätäänkin taas maanantaihin. Humps, aika katoa käsistä. Haluaisin elää siten, ettei kaikki tekeminen ja ajantaju kietoutuisi liikaa kalenterin ympärille.
Vuodenaikojen kyllä, nehän tuntee luissa ja ytimissä.
Vihaan tekopirteitä radiojuontajia; kuinka taas mennään kohti viikonloppua ja on lupa vähän rentoutua.
(Ja kenties lähteä "radalle" tai joku muu omituinen kiertoilmaus.)
Eihän elämä saa olla pelkkää viikonlopun odotusta!
Monta hyvää päivää jää elämättä ja nauttimatta. Tai kärsimättä, välillä sitäkin, vääjäämättä.
Tuolta minusta tuntuu.Roikun ajan reunassa kiinni.
Carpe diem ei tahdo onnistua juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti