Jos syksy on mieleeni ja meri on mieleeni, syksyinen meri lieneekin sitten huipennus.
Ei valittamista, Itämeren(kin) äärellä tietää, että jos tuosta nyt lähtisin purjeet ylhäällä, pääsisin kaikille maailman merille ja väylä olisi auki edessäni mennä. Tärkeintä on tieto siitä
- vapaudesta -
ja se on meressä upeinta.
Meren rannalla on helppo hengittää, vaikkei lähistön iso ja kiistelty satama välttämättä silmiä hivellyt. Mutta sekin rakennelma on tarpeen; työtä ihmisille, ruokaa kauppojen hyllyille.
Viikonlopun ajan mieltäni on hiertänyt mm. Nobelin rauhanpalkinto ja se, miten virallinen Kiina on kansalaisensa saamaan palkintoon suhtautunut. Rusinaksi pullaan satuin katsomaan uutispätkän Pohjois-Koreasta, jossa enteillään vallan vaihtumista isältä pojalle.
Vaihtuuko valta oikeasti ja mihin suuntaan, jää nähtäväksi.
En usko, että länsimainen kulutus- ja yksilökeskeinen kulttuuri tuo onnea, mutta valinnanvapaus oman elämän suhteen on ihmisoikeus.
Minun vapaudenkaipuuni ja -tarpeeni on maailman mittakaavassa jotain kovin pientä ja itsekkyyden värittämää. Hyvähän minun on.
Kirjoitit todella asiaa. Minuakin surettaa se, että maailmassa on edelleen niin paljon paikkoja, joissa ihmisoikeudet eivät mitenkään toteudu. Hyvä, että Nobelin sai kiinalainen toisinajattelija. Tuskin se mitään ainakaan heti muuttaa, mutta ainakin se oli eräänlainen maailman kannanotto, tai ainakin Nobel-komitean.
VastaaPoistaNiin, ei palkinto yksin muuta tee, kuin antaa asialle sen kaipaamaa huomiota. Edes hetkeksi.
VastaaPoista