Hilpetööri

Olen hilpetööri-ihminen. Huumaannun nähdessäni pientä ja kaunista, mielellään vanhaa tai edes vanhahtavaa. Pidän koukuista ja pikkuhyllyköistä. Valokuvakehyksistä. Nipsuttimista. Kylteistä. Suojaruukuista. Koreista. Peltipurkeista. Roikottimista. Perhoskoruista. Lintutauluista.

Oliko se Waltari, joka puhui intohimosta, nöyryydestä ja kauniista turhuudesta. Meillä on noita kaikkia - toivottavasti - mutta etenkin tuota viimeksi mainittua. Miehenkin keräilyinto on kohtalaisen vakavaa.

Kissan kiipeilypuu on minusta esineenä ruma, mutta se on tuiki tarpeellinen ja kiva kisulille.

Ei siis kaunis, mutta ei turhakaan.

Haikailen yksinkertaista, pelkistettyä elämää, mutta mitä teen kaikelle tälle turhuudelle.

Tarvitseeko ihminen ihan todella timantiksi muotoillun heijastimen?

Varsinkin jos sitä roikottaa naulakossa eikä takissa...