Idästä kuuluu kummia ja kurjia.
Meinasin kirjoittaa tyttären kaverisynttäreistä,
mutta ei nyt tunnu siltä.
Luonto oli eri mieltä
ja sitä on toteltava,
vaikkei tsunami juuri minun ylitseni pyyhkäissytkään.
Mutta monen se vei mukanaan.
Ydinvoimaloiden räjähdyksistä puhumattakaan.
Ikäänkuin juuri Japani ei olisi
historian saatossa
omaa osaansa
tappavasta säteilystä saanut.
Ihan totta. Tuossa meni pitkälle eilinen päivä noissa ajatuksissa, vaikka tein sen valinnan, että en blogissa siitä kirjoita - uutiset ja muut foorumit ovat sitä varten.
VastaaPoistaMieli meni kahden japanilaisen naisen luo, joiden kanssa jaoin ensimmäisen opiskeluvuoteni ajan soluasunnon, siinä tuli jaettua monet ilot ja surut. Valitettavasti yhteys on vuosikymmenen saatossa katkennut, mutta mielestä ystävyyden säie ei silti katkea. Nytkin on pala kurkussa, vaikka tiedän, että he eivät juuri tuolla seudulla luultavasti ole, mutta silti: Niin moni perhe on nyt vajaa, elämä katki, ystävistä huoli.
Niin totta. Tuntuu karmivalta, varsinkin kun tietää, että tuhojen laajuus selviää varmasti vasta päivien päästä. Ei ole reilua tämä elämä.
VastaaPoistaSaila, Kirjailijatar; Minullakin on kaksi japanilaista kaveria. Yuriko muutti turvalliseen Sveitsiin, mutta Tomoko asuu Japanissa. Hänen voinnistaan en tiedä.
VastaaPoistaElämä ei ole reilua. Toisaalta joka päivä tapahtuu kammottavia asioita, niistä ei vain uutisoida laajasti.