Hakunila Vantaalla ei ole ihan pelkkää
elementtikerrostalohelvettiä.
Muutakin löytyy -
vaikkapa Hakunilan kartanon läheisyydestä.
Tänään siellä vietettiin keskiaikaisia markkinoita
ja tämä keski-ikäinen täti lähti sinne.
Mukavaa käydä Tyttären kanssa tilaisuuksissa,
joissa ei ole sitä pakollista kaljatelttaa.
Kartanon ympäristö on viehättävä
ja ohjelmaa riitti
Kustaa III:sta Kuolemantanssiin
ja laukkaaviin hevosiin.
Himoitsin näyttäviä hopeisia korvakoruja,
mutta kun kuitenkaan en ole ihan isokoruihminen,
jätin ostamatta.
Himoitsin myös upeaa harmaata
villakankaista viittaa,
jota heilautella.
Mutta olenko
viittaihminenkään?
On hankalaa, kun täytyy
On hankalaa, kun täytyy
aina myyntitiskillä ryhtyä pohtimaan
millainen ihminen sitä oikein onkaan.
Totta. Ja minä myyntitiskillä välillä unohdan miettiä, millainen ihminen olen. Ja sitten ostan jotain yhtä hullua kuin viitan...viittaihminen en siis ole, mutta voisin erehtyä luulemaan, että olen, kun näkisin upeita viittaihmisiä.
VastaaPoistaTakkia pidetään päällä, mutta viittaa kannetaan. Luulen ma.
VastaaPoistaViitan kantamiseen tarvitaan jotain... olemuksellista ylväyttä. Siltä minusta pienestä naisihmisestä ainakin tuntuu. Vai tuoko viitta sen ylväyden? Jonain rohkeana päivänä vielä koetan!