Ikääntymisangstia

Lapsella - ei minulla.

Tai oikeastaan minullakin,

sillä äitinä otan lapsen ahdistuksen automaattisesti

kantaakseni.

Eilen illalla Tytär sai mietittyä,

keitä synttärijuhliin kutsutaan.

Meillä on rajalliset tilat ja eläimistöä,

allergiset on pakko

karsia pois.

Vieraslistan selvittyä

ilmeni uusi pulma.

Teemaväri.

Siinä vaiheessa minun ajatukseni tökkäsi.

Mikä teemaväri

ja miten se mihinkään liittyy?

Tytär osoitti pettymyksensä

äidin uskomatonta tietämättömyyttä kohtaan

ja itkua vääntäen selitti,

ettei osaa päättää

juhliensa teemaväriä.

Kun kauniita värejä on niin paljon.

Mutta ei se ainakaan

vaaleanpunainen saisi olla.

En tiedä,

miltä näytin,

mutta luultavasti aika hämmentyneeltä.

Tänä aamuna selvisi teemavärit.

Ne olivat ilmestyneet Tyttärelle unessa.

Violetti ja turkoosi.

Niillä mennään.

Ja äiti on yhä ulkona

kuin lintulauta

nykykoululaisten

synttäritrendeistä.

Se-jonka-nimeä-ei-mainita

Eli l u m i.

Loma jatkuu lumisissa tunnelmissa.

Ja hyvä että loma jatkuu.

Lumisuuden jatkuvuudesta en ole enää ihan varma.

Että onko se niin hyvä asia?

Yritän kuitenkin ajatella

positiivisia ajatuksia.

Lumesta

ja monesta muustakin asiasta.

Koska jos nyt ei olisi lunta ja pakkasta,

olisi räntää ja sohjoa ja kuivuvia kurahaalareita ja märkiä villasukkia

ja kerrassaan omituisen lämmintä

helmikuiseksi sääksi.

Ja sitten me valittaisimme siitä

ja haikailisimme

kunnon talvea.

Rooma III

Olisipa noihin vihannes- ja kukkarunsauksiin

voinut sukeltaa.

Kuvat Campo dei Fiorilta.

Rooma II

Kirkot täynnä käsittämätöntä kauneutta

ja uskomattoman upeaa taidetta.

Toisaalta roomalaiskatolisen kirkon

koreutta voi kriittisestikin katsella.

Minä päätin vain ihailla ja äimistellä.

Rooma I

Katkaisuhoitoon

Ja nyt emme puhu

siitä perinteisestä katkaisusta

(sisua heille),

vaan katkaisuhoidosta

arkeen ja työhön.

Siis lomasta.
Ollos tervehditty, viikko 8!

Tosin otan omaa lomaa tähän alkuun ja

lennämme perheen kanssa saapasmaahan

jo tänä iltana.

Ei Kanarian aurinkorantoja,

ei punottavia skandinaavinaamoja Aasiassa -

ihan oma manner riittää, kunhan

siellä on

a) historiaa

b) historiaa

ja c) kevät Suomea pidemmällä.

Työnteosta etäisesti muistuttakoon

bambupuikot ja villalanka.

Kotimaan pakkaset ja tytär kaipaavat vielä yhtä kaulahuivia.

(Ja vaikka nyt kuinka uhoan,

tiedän palaavani tyytyväisenä ja iloisena kotiin, arkitouhuini.)

Hitaasti Hosulina

Tämä sunnuntai on ollut hidas.

Eipä eilinenkään ollut

vauhdilla läpi eletty.

Pakkanen ja väsymys pitävät sisällä.

Pakkanen minut.

Väsymys kaikki ne asiat,

joista olisi hyvä puhua,

jotka olisi parempi sanoa ääneen h e t i,

eikä iäksi vaieta.

En vaan jaksa

ottaa vastaan sitä,

minkä puhuminen väistämättä

herättäisi.

(Tyttäreni osti minulle jouluna Hosuli-mukin lahjaksi.

Äitinsä on kuulema yhtä hajamielinen,

kattila päässä, koska hiuksia ei ole kammattu,

ja napitkin villatakeista irronneet.

Pelottavan tarkkasilmäinen lapsi.)