Jossain päin maata
pionit puskevat punaisia päitään
kohti aurinkoa.
Tämä harmaasävyinen ladon seinusta
ei ihan huomenna
ole taustana luonnonkukille.
Mutta siellä ne ovat.
Kevät on uskon asia.
Huomaan, miten vähän energiaa
minulla on seurusteluun
niiden kanssa,
jotka eivät tunne Joosefia.
Kelle tämä vertaus on vieras,
kerrottakoon,
että Joosefia tuntemattomat
eivät ole lähimainkaan sukulaissieluja.
Heidän kanssaan toimiessa
on koko ajan väärinkäsitetty ja väärinkäsittävä olo.
Heidän kanssaan vaivautuu, hämmentyy ja hengästyy.
Katse pysähtyy ja jää tuijottamaan pistettä lattiassa.
Huumorintaju ei ole samasta alkulähteestä.
Heillä tuskin on sen helpompaa
minun kanssani.
Mutta hyvin kasvatettuna,
sosiaalisesti taitavana tyttönä
tulen kaikkien kanssa toimeen.
Olen joustava ja myönteinen.
Ja sitten illalla särkee
päätä ja vatsaa.
:-) Hyvin sanottu. Minustakin tuntuu, että jotkut vaan ovat eri planeetalta kuin itse on, niin se menee, jännää. Eikä se ole kansalaisuudesta kiinni.
VastaaPoistaTuo on minulle uusi sanonta, tuo Joosef.
Sanonta on Anna-kirjoista, joita luin lapsena. Nyt olen lukenut niitä tyttärelle ja muistellut, minkä näköiseksi ukkeliksi Joosefin lapsena kuvittelin. =o)
VastaaPoistaIhmisten erilaisuus on kiehtovaa, mutta työn tekeminen ja asioiden pohtiminen on minusta helpompaa, jos ajatusmaailmat edes hipovat toisiaan. Toisaalta olen varmaan liian herkkä ja tuntosarveni hosuvat liikaa kaikkiin suuntiin.