Eilen, kun olin katsomassa lapsen harrastamista,
iski omatuntooni piikki
pienen, tuntemattoman tytön muodossa.
Hän alkoi spontaanisti kertoa minulle,
miten häntä väsyttää
harrastaminen.
Kun isot veljet ovat aina treeneissä
ja hänenkin täytyy
harrastaa vähintään neljästi viikossa.
Tanssi, kuoro, ratsastus, jalkapallo.
Tyttö puhui totisena,
kuuntelin vähintään yhtä totisena.
Omakin lapsi harrastaa
neljää asiaa viikossa.
Minä niitä harrasteita hänelle
olen esitellyt.
Osa sai tyrmäyksen heti,
osa kiinnosti kovasti
ja osa on jo heivattu pois.
Mutta omani ei valita väsymystä.
Leikkiaikaa kuulema on tarpeeksi.
Ja on kuulema kivaa.
Vannotin häntä sanomaan
H E T I,
jos alkaa tuntua kovin tukalalta.
Nostin omat tuntosarveni pystyyn.
Tuntuu,
ettei omatuntoni
ole aivan puhdas.
Hyvä pointti! Aika kiva tuo, että vieras tyttö alkoi tilittää sinulle ja sai tajuamaan uusia puolia asioissa :-) Ei niitä itsekseen useastikaan tosiaankaan tajua. Voi silti hyvin olla, että sinun lapsesi on täysin tyytyväinen, mutta hienoa että juttelitte asiasta.
VastaaPoistaSillä tytöllä oli selvästi halu purkaa mieltään. Olen sellainen lapsiin huomiota kiinnittävä ja hekin huomaavat minut.
VastaaPoistaMinua vähän hirvittää se, että yritän itse lapsen kautta 'harrastaa' sellaista, mitä itse en lapsena voinut. Vaikka päällimmäinen toiveeni on vain tarjota monenlaista puolta tästä maailmasta. Mutta pakko uskoa, että tytär ilmoittaa, jos alkaa uupua.