Rooma III

Olisipa noihin vihannes- ja kukkarunsauksiin

voinut sukeltaa.

Kuvat Campo dei Fiorilta.

Rooma II

Kirkot täynnä käsittämätöntä kauneutta

ja uskomattoman upeaa taidetta.

Toisaalta roomalaiskatolisen kirkon

koreutta voi kriittisestikin katsella.

Minä päätin vain ihailla ja äimistellä.

Rooma I

Katkaisuhoitoon

Ja nyt emme puhu

siitä perinteisestä katkaisusta

(sisua heille),

vaan katkaisuhoidosta

arkeen ja työhön.

Siis lomasta.
Ollos tervehditty, viikko 8!

Tosin otan omaa lomaa tähän alkuun ja

lennämme perheen kanssa saapasmaahan

jo tänä iltana.

Ei Kanarian aurinkorantoja,

ei punottavia skandinaavinaamoja Aasiassa -

ihan oma manner riittää, kunhan

siellä on

a) historiaa

b) historiaa

ja c) kevät Suomea pidemmällä.

Työnteosta etäisesti muistuttakoon

bambupuikot ja villalanka.

Kotimaan pakkaset ja tytär kaipaavat vielä yhtä kaulahuivia.

(Ja vaikka nyt kuinka uhoan,

tiedän palaavani tyytyväisenä ja iloisena kotiin, arkitouhuini.)

Sieluni asuinsijoja

Praha on tuntemistani ulkomaiden kaupungeista minulle läheisin.

Ja tutuin. Ja kotoisin.

Helsingin keskustassa olo on usein kuin epäonnisella turistilla;

en viihdy, tunnen oloni hyvin vieraaksi.

Praha taas.

Ei vierauden tunnetta.

Vaikken kieltä fraaseja enempää puhukaan.

Lelumuseon nallevitriini.

Kampan saaren röyhkeät ja uskaliaat.

Tämä maisema on nähnyt paljon,

paistetta ja pyryjä.

Nuorena ja hurjana

Prahan parasta antia olivat

sekalaiset olutkapakat.

Useampi jääkiekko-ottelu on katsottu

paikallisten seassa,

olutkolpakko tiukasti kädessä,

tupakansavua kauemmas huitoen.

En voi sietää ko. urheilulajia,

mutta jostain syystä seura ja tunnelma

tekivät tilanteesta enemmän kuin siedettävän.

Kirkot, etenkin Sv. Jakuba, ja

Neuvostovallan muistot.

Vysehradin hautausmaa.

Olsanyn hautausmaa.

Ne tietyt kahvilat, kellariravintolat.

Uusi maailma.

Museot.

Synagogat.

Olihan noita, syitä käydä Prahassa taas kerran.

Vaikka olutkapakat ohitettiinkin.