... ovat hetket onnen ja kevään.
Tässä kävi taas niin,
että aika rientää kiitää lentää
ja minä en pysy mukana.
Luonto ja puutarha alkavat kukoistaa,
linnut ruokkivat poikasiaan,
leppäkertut lentelevät,
mettiäiset ovat työn touhussa
ja lapsikin on järkyttävän pitkäksi hurahtanut.
Käveli keväisen kylmään meriveteen kaverin kanssa kikatellen,
ei kaivannut enää äitiä kädestä pitämään.
Sain aamulla tekstiviestin.
Vastasyntynyt perhe oli päässyt kotiin,
tytär söi äitinsä rinnoilla
ja tuore isä kirjoitti:
"Ei voisi olla onnellisempi olo."
Ei pidäkään olla.
Ei missään muualla juuri nyt.
Lapsi järkyttävän pitkäksi hurahtanut :-D Niin se varmaan menee. Ja ihana viesti ystäviltä ♡ Kevät oikeastaan meni jo (ehkä), nyt alkaa olla kesä. Tai missä se raja nyt meneekään. Hurjaa vauhtia kumminkin!
VastaaPoistaNo kyllä! Järkyttävää on se, että ekaluokkaa lopetteleva neiti yltää äitiään (n. 165 cm) yli hartioiden. Kohta tyttö katselee minua ihan omista korkeuksistaan ja kyselee, miten ne maanpeittokasvit siellä jakselee.
VastaaPoista