keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Katumisharjoitus

Lapsi tuli koulusta kiukun ja älämölön kanssa.
Kaikki oli tyhmää, koulussa oli ällöä ja ärsyttäviä läksyjä hän
ei varmasti tekisi.
Katselin meuhkaamista ja mietin,
mikä lasta painoi.
Kesken ärsyttävien läksyjen teon se sitten selvisi.
Itkuun purskahdus, suoranainen ulvonta
ja
kertomus siitä, miten naapuritalon ovikelloa
oli kaverin kanssa pimputettu
ja juostu piiloon.
"Tiesin, ettei se ole oikein tehty."
Minun pieni nuppuseni; kuvassa 4-vuotiaana äidin YO-mekossa ja
isomummon nuoruusvuosien hatussa,
vielä monta kertaa tulet
tekemään tyhmyyksiä, joita sitten kadut.
Enkä hennonut ihan vielä kertoa, miten paljon itse harrastelin samaa
kirkonkylän rivitaloissa
hänen ikäisenään.
Ehtiihän tuon vielä.

2 kommenttia:

  1. Sitä ei millään voi tunnustaa, mitä kaikkia juttuja on tehnyt itse...menisi ihan uskottavuus kasvattajana. Mutta hyvä, että kertoi sinulle noin avoimesti. Meillä tyttö osaa kertoa hienoja puolitotuuksia.

    VastaaPoista
  2. Niin menisi. Ja joitain salaisuuksia täytyy äidilläkin olla.

    Minustakin oli hyvä, että lapselta löytyi noinkin kovasti kolkuttava omatunto. Vaikkei rike ihan hirveä ollutkaan.

    VastaaPoista