maanantai 15. marraskuuta 2010

Aihetta iloon - vaikka väkisin


Aung San Suu Kyi vapautui kotiarestista. Aihetta iloon.


Reiteni huutavat hallelujaa eilisen, satulassa istutun
kolmituntisen maastoretken jälkeen.
Mutta se on iloista kipua.


Ulkona on niin sateista, harmaata ja surkeaa, että voi hyvillä mielin istua sisällä.
Etenkin kun yskänpoikanen kiertää henkitorvessa.
Iloista sekin jostain näkökulmasta.


Koti näyttää viikonlopun jälkeenkin ihmismäiseltä asumukselta.
On ilo olla siivoamatta.


Monta mukavaa neuleprojektia odottaa puolivalmiina.
Pian iloitsen niiden valmistumista. (?)


Mikä ilo - näinkin vähän todellista murhetta juuri nyt!

Huomisestahan ei kukaan tiedä.

4 kommenttia:

  1. Hei, kiva että piipahdit ja jätit peukalonjäljen. On aina mukava tutustua uusiin ihmisiin. :-)

    VastaaPoista
  2. Minäkin iloitsen Suu Kyin vapautumisesta, ihan mahtavaa! En ole koskaan ollut hevosen selässä, mutta haluaisin ratsastaa metsän poikki ja rannalla. Se näyttää niin kivalta.

    VastaaPoista
  3. Näyttää kivalta ja tuntuu hienolta. Vielä pitkään jälkeenpäinkin. Tosin parasta hevosissa ei mielestäni ole mahdollisuus ratsastaa, vaan se suhde isoon ja sosiaaliseen eläimeen.

    VastaaPoista