torstai 4. marraskuuta 2010

Sairastupa






Tytär parani ja virus löysi uuden kyläpaikan minusta.
Tervetuloa, käykää peremmälle - ai, taisitte käydä jo.
Ennemmin poden itse,
kuin katson sairasta Tytärtä.

Hevoselta tutkitaan nyt maksa- ja munuaisarvoja, sillä se pissaa
aivan tolkkua vailla. Ripuloinnin lisäksi.
Ja minä lohnotan kotona, enkä ole mumisemassa lohdun sanoja ystävän korvaan.

Eilen toteutin jotain, joka saattaa - saattaa siis - vähän muutella työkuvioitani. Uskalsin!
Mikään ei ole varmaa, mutta jo rajojensa yli kurkistus sai oloon uutta voimaa.
Sillä ne rajathan on useimmiten itse vedettyjä ja lujasti paalutettuja. Aivan turhia.




3 kommenttia:

  1. Onnittelut viimeisen kappaleen asian takia.
    Kun osaisi vetää vain kengän kärjellä rajoja maahan, sellaisia, jotka voi hiekasta helposti sutata yli.

    VastaaPoista
  2. On muuten ihan totta, että itse ne rajat vedetään. Mutta kyllä ne istuu hitsin tiukassa, eikä niitä aina edes huomaa. Elää vain kuplassaan.

    Ikävää, että hevosesi sairastaa ja sinäkin. Parempia vointeja teille kummallekin.

    VastaaPoista
  3. piilomaja; Kiitos. Jotkut rajat ovat varmaan hyvä olla olemassa, sitä taidetaan kutsua terveeksi itsekritiikiksi. Mutta ne turhat, vaikeasti pois sutattavat.


    Kirjailijatar; Niinhän sitä tekee, elää kuplassaan ja miettii, että miksi näin ahdistaa. Osa rajoista tulee varmaan jo ihan kasvatuksen kautta, uppoaa omiin sisäisiin pohjapiirustuksiin ja alkaa tuntua luonnolliselta. Ja kiitos. Eläimen sairastaminen ahdistaa nyt enemmän kuin oma pöpö.

    VastaaPoista