torstai 30. joulukuuta 2010

Sekasortoa



Lunta sataa suoraan, ylhäältä alas, hitaasti.
Kuin hidastetussa filmissä.
Odotan, milloin joku painaa pausea.
Tyttären pieni tiiriäiskaveri tuli hakemaan leikkikaveria.
Katsoi ympärilleen ja sanoi,
ettei ole koskaan nähnyt sotkuisempaa eteistä.
En tiedä, olenko minäkään.
Kolmen ihmisen pipot, hatut, huivit, hanskat, sukat sun muut
villaiset vermeet täyttävät tilan.
Ja sitten vielä kenkiä joka lähtöön ja lajiin
sekä kolmet luistimet.
En vaan kykene järjestykseen,
kadehdin niitä, jotka kykenevät.
Minulla on taipumus sekasortoon.


Kissa repi lintujen siemenpussin hajalle.
Auringonkukansiemeniä
on nyt siellä sun täällä.
Kissa on puolestaan kadonnut.
Epäilen sen palailevan piilostaan
iltaruokaan mennessä.

2 kommenttia:

  1. Kaunis tuo ulkona tuulettuva viltti tuossa alempana.

    Meilläkin eteinen aina sotkuinen, nyt sain sen jouluksi siivottua, katsotaan kuinka kauan pysyy kulkuväylä vapaana.

    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos ja samoin.

    Minä järjestelin eteisen vuoden ensimmäisenä päivänä. Symboloikoon se jotakin uutta!

    VastaaPoista