keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Kehtuuttaa

Kun edesmennyt mummoni ei ollut ihan virkeimmillään ja valmiina
valloittamaan maailmaa,
hän totesi, että häntä kehtuutti.
Ulkosavolaisille tiedoksi, että silloin häntä
ei hotsittanut, evvk, ei napannut, onks pakko jos ei haluu- mietitytti
jne.
Voisin sanoa ihan samaa.
Minua kehtuuttaa oikein voimalla.
Joulua en jaksa edes ajatella.
Olen huomannut, että se tulee ja myös menee
ilman ylenmääräistä höösäystä.
Joulukortit lähetän, mutta nekin valokuvista valmisti ihan joku muu.
Tänä jouluna eivät sormeni taivu liiman, kartongin, huovan, silkkipaperin
tai kiillekynien ympärille.


Tytär on vähän ihmeissään. Äiti on erilainen kuin aiempina talvina.

Mies kyselee, milloin joulusiivous alkaa. Vastasin, että ihan milloin sinulle sopii.

Voisiko joululoma olla loma joulusta?


2 kommenttia:

  1. Aina ei todellakaan tarvitse kehtuuttaa, ja joulu senkun tulee siitä huolimatta!

    VastaaPoista
  2. Aina ei tarvitse jaksaa, se on totta. Vielä kun osaisi olla huomaamatta sitä pientä syyllistävää höpisijää päänsä sisässä.

    VastaaPoista