Eilen paistoi aurinkoinen
ensi kertaa ikuisuuteen.
Ihastelua ja kevään tulon ennustelua.
Paitsi minulla.
Herpes alahuulessa aloitti heti tykytyksen
ja ilta meni migreeniä tyynnytellessä.
Reagoin kaikkeen muutokseen - hyväänkin - kropallani.
Tuttua jo lapsuudesta. Aina maha kipeänä.
Aikuisena oireita siellä täällä tuolla.
Sanomatta jääneet sanat eivät hiljene,
vaikka niitä ei kukaan koskaan sanoisi.
Kyllä ne löytävät tien
ulos.
Ei minun näin pitänyt kirjoittaa.
Mutta näemmä kirjoitin.
Piti kirjoittaa kainosta toiveesta:
vielä vähän sinistä hämärää,
ei ihan vielä räikeää aurinkoa.
Tiedän paljonkin tuosta kropalla reagoimisesta ja siitä miten asiat kyllä tulevat ulos - jotakin kautta, jollakin tavalla.
VastaaPoistaJuuri tällä viikolla otettiin putkittain verta kun lääkäri haluaa selvittää "miksi vastustuskykyni on niin heikko" että yksi ja sama virus iskee silmään aina vaan uudestaan. Taas katsotaan HIV:stä alkaen kaikki mahdolliset syyt jotka heikentävät minua mutta itse uskon että syy on ihan muualla.
Aivan. Kyllä kroppa tietää. Ja muistaa.
VastaaPoistaMinullakin on heikko vastustuskyky - saan kaikki ohiviilettävät kulkutaudit ja muu perhe pysyy minusta huolimatta aivan terveenä. Verta on vuodatettu, mutta syytä ei löydy. Olenpahan vain haluttu kohde pöpöinvaasiolle.
Migreeni on varmasti aivan kamalaa. Ja ihminen on tosiaan kokonaisuus. Jos mielessä, alitajunnassa on jotain, minäkin uskon, että se tulee jotain kautta ulos. Toivotan sinulle mukavampaa viikonloppua :)
VastaaPoistaMigreeni pistää koppavimmankin polvilleen, jos oikein vauhtiin pääsee. Kyllä se kertoo, että nyt on jotakin liikaa, nyt pitää pysäyttää. Olen aika stressiherkkä, pitäisi muistaa se.
VastaaPoistaNäin lauantai-iltana olen ihan tyytyväinen viikonloppuun; ei päänsärkyä tänään, hyvät päiväunet ja kotoista puuhailua.