keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Roolileikkiä


On vaikea kirjoittaa sellaisesta,
mistä ei ole helppoa kirjoittaa.
Silti juuri siitä pitääkin
kirjoittaa.


Ihminen pukeutuu elämänsä aikana moniin rooleihin.
Yksi vetää naamion heti herätessään;
en kadehdi heitä.
Yksi vaihtaa roolin työpaikallaan,
yksi vanhempiensa luona.
Luulen kuuluvani tähän joukkoon.

Jollekulle kaikki kodin ulkopuolinen
on roolia,
vain yksin kotinsa sohvannurkassa
hän voi olla se mitä on,
mutta mitä kukaan ei saa nähdä.

Minä olen aika väsynyt rooleihin.
Omana itsenäänkin oleminen on joskus
riittävän hankalaa
ja liiallinen roolitus
elämän eri tilanteita varten tuntuu kammottavalta.

Silti äitini luona olen se reipas ja räiskyvä,
Tiina Topakka..
Ettei äiti vain huolehtisi turhaan.
Töissä olen Aino Aina-Avulias
ja Leena Leelianlepotuoli.
Koska työkavereilla on rankkaa
ja minä voin heidän kuormaansa keventää.
Koska minä olen sellainen.
Vai olenko?



Olen ja en ole.
Pohjimmiltani en tiedä.
Oikeutanko olemiseni olemalla muille "hyödyksi".
Toisaalta haluan auttaa aina, jos voin,
mutta teenkö sen siksi,
että minusta on mukavaa olla sellainen ihminen.
Ja onko sillä lopulta väliä?

Luultavasti pääni on tällä hetkellä pienessä sievässä
käymistilassa
ja etsin itselleni uutta olemisen tapaa.

Ärtymiset ja ajattelut siis jatkukoot.


4 kommenttia:

  1. Tuon tapaisia ajatuksia ei oikein voi estää, ne tulevat sitten kun tulevat ja käymistila kestää sen minkä kestää, voikohan niihin edes vaikuttaa. On ehkä vain uskottava, että putken päässä on entistä parempi lopputulos :-)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Saila, näin se varmaan on. Mukava ajatella, että kun ensin pyörin putkessa käymistilassani, putkahtaa putken päästä ulos hieman entistä ehompi Liina.

    VastaaPoista
  3. Pidin tuosta ajattelusi "ulkonäöstä", kuvista ja sanojen asettelusta. Se virtasi :)

    VastaaPoista
  4. =o) Ajattelun "ulkonäkö" - kyllä, onhan sillä sekin. Kuvat ovat Krakovasta. Monenlaista turistien viihdyttäjää ja oman elämänsä sankaria.

    VastaaPoista