Minä olen juuri se täti, joka juttelee linnuille.
Pysähtyy poluilla ja jalkakäytävillä puiden ja pensaiden luokse
kyselemään siivekkäiden kuulumisia.
Toisinaan linnut vastaavat, toisinaan ne eivät halua olla
missään tekemisissä kanssani.
Kaikki kotoiset linnut ilahduttavat. Kaksi suosikkia minulla on yli muiden.
Toinen suosikkini on aina ollut
mustarastas.
(Toinen lähti talveksi Afrikkaan.)
Niin paljon ihania värejä punarinnoissa, punatulkuissa, keltasirkuissa.
Pääskyjen taiturimainen lento, satakielen heleä laulu.
Mutta minuun vetoaa tämä kaunis musta lintu ja poikalinnun
kirkkaankeltainen nokka.
Yksinkertainen kauneus
koskettaa
yksinkertaista mieltä.
Koska oma kamerani ei kuvaa hämärällä säällä kuin harmaata,
jouduin turvautumaan toisen ottamaan.
Kuva lainattu Etelä-Karjalan lintutieteilijöiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti