Polvillaan

Ottamatta kantaa siihen, onko (romani-)kerjäläisten tuleminen vaikkapa nyt Suomeen laajamittaista piilorikollista toimintaa

vai

ihmisten oikeaa hätää ja puutetta,

haluan olla sen heikomman puolella.

Se, joka on polvillaan,

on aina se heikompi.

Pirkko kirjoitti blogissaan aiheesta, joka on aina ajankohtainen.

Jos ei meillä Suomessa, niin muualla maailmassa.

Se, että joku joutuu kerjäämään elantonsa

tässä Euroopan Unioniksi kutsutussa

talousparatiisissa,

on

väärin.

Se on väärin niitä kohtaan,

jotka kadun kulmiin

polvistuvat.

Ei meitä kohtaan,

jotka voimme kulkea ohi

ja unohtaa.

"Jos annat, anna niin, että toinen voi antaa

sen sinulle anteeksi."

Koska meillä kaikilla on ylpeytemme;

hänelläkin, joka katselee meitä matalalta.

Ihminen polvistuu sen edessä, jota kunnioittaa,

tai sitten hänet pakotetaan polvilleen.

Jokaisella on omanarvontunto

ja jokainen

haluaisi pärjätä omillaan.

Sääliä ei kaipaa kukaan, se on pohjimmiltaan

ylemmyydentuntoa, korostettua paremmuutta.

Jos annat, anna vilpittömästi,

anna sydämestäsi,

anna niin, ettet sitä itse huomaakaan.

Älä anna ollaksesi parempi ihminen

ja näyttääksesi sen muillekin.