Vaikka en olekaan tällä hetkellä työelämässä, tuntuu viikonloppu silti aina jotenkin spesiaalilta. Joskus saan jopa migreenin perjantai-iltana,
vaikkei edessä olekaan laskeutumista työviikon rasituksesta. Onko elimistö niin urautunut viiden päivän työviikkoon?
Edellisen viikonlopun olimme mökillä, emme omalla vaan lainatulla.
Paljon koivuhalkoja takassa lämpöä tuomassa.
Pitkiä kävelyjä, tytär rantakivillä ja metsiköissä.
Hiiripöllö sähkölangalla. Lehmiä ulkona.
Pimeys maalla on niin paljon syvempää kuin kaupungissa. Tähdetkin loistivat kirkkaina
vanhaa valoaan.
Paljon Oikeita Ääniä.
Oli rauhallinen olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti