Mieltä painaa tuolla taustalla tämän valtion tilanne.
Mies sanoo aina "pellevaltio", mutta se on mielestäni aivan liian herttainen
määritelmä Pohjois-Koreasta tai muustakaan
kansalaisiaan k*settavasta diktatuurista.
Mieltä painaa se, että lasta joutuu varoittamaan
ilkeistä, pahantahtoisista ihmisistä.
Kaikkiin ei vaan voi pieni tyttönen luottaa.
Mieltä painaa se ressukka mustarastas, joka värisi ja hytisi
pihapuumme oksalla. Tinteillä riitti syötävää talipalloissa
ja siemenissä, mutta mikä ravitsisi rastasta. Pilkkitoukat?
Mieltä painavat kaksi pientä poikaa, jotka olivat bussipysäkillä ja
heittelivät ohiajavia autoja lumikokkareilla.
Oli heillä äitikin siinä vieressä, vaitonaisena.
Oli pakko minun mennä poikien luo, ihan vain seisomaan hiljaa heidän viereensä
ja katsomaan heitä silmiin.
Heittely loppui sillä kertaa, mutta mitä kaikkea muuta veljesten
äiti ei jaksa?
Tähän tarvitaan nyt jotain rauhoittavaa,
enkä puhu kemiallisista yhdisteistä.
(Ellei tuoksu hevosen kaulalla ole sellainen.)
"Mitä kaikkea muuta veljesten äiti ei jaksa"...oli niin hienosti sanottu.
VastaaPoistaHän näytti aika uupuneelta ja välinpitämättömältä poikainsa toilailun suhteen. Ei oikein ollut läsnä siinä pysäkillä.
VastaaPoistaEn halunnut poikia ruveta ääneenkään kieltämään, sehän olisi vienyt äidiltä vähäisenkin arvovallan. Kai. Toisaalta oma tytär katseli minua silmät ympyriäisenä; eikö äiti sano mitään, kyllä minulle sanoisi.
Vaikea tilanne, mutta tuntui, että pakko jotenkin puuttua.