Pikkuiseni

Onhan se klisee, mutta pakko se on silti sanoa. Taas.

Lapsi kasvaa ja kehittyy niin valtavan nopeasti.

Jokainen uusi taito tekee äidistä ylpeän ja samalla haikean.

Nyt nupukainen tietää ja osaa jo tuonkin.

Vastahan minä sitä laitoksella yritin opetella imettämään.

Hetki sitten maistelimme ensi kertaa perunamössöä.

Tuokio siitä, kun tunsin vauvaa katsellessani valtavaa vastuuntunnetta ennen minkään äidinrakkauden päälle hyökymistä ja hoin itselleni:

On pidettävä huolta, on pidettävä hyvää huolta.

Kun itse 14-vuotiaana lähdin ensimmäistä kertaa Nuorisotalon diskoon, äitini katsoi

minua pitkään ja sanoi alistuneesti: "Vauva lähtee diskoon."

Hän oli mielestäni tosi nolo ja täysin taukki.

Alan hiljalleen tajuta, miltä hänestä kenties tuntui.

Onneksi tyttärellä on vielä vähän oppimista.

Eilen katselimme lintulaudalla Herra Punatulkkua ja kahta Rouva Punatulkkua.

Ihmettelin ääneen, että onko tuolla Herra Punatulkulla kaksi vaimoa, voi raukkaa.

Tytär nyökkäsi ja ilmoitti: "Joo. Se on semmoinen buddha. Niillä on monta vaimoa."