Kiehtovaa

Tavallinen arki on kiehtovaa, joskus suorastaan maagista.
Tänään minua kiehtoi se usein toistuva merkillisyys,
että vaikka bussit kulkevat kotimme lähistön "iso tietä" pitkin

arkisin päiväsaikaan noin 10 minuutin välein,
minun ilmestyttyäni pysäkille
vuoroväli venyy

vähintään vartiksi.

Tänään se oli 21 minuuttia, vaikka

en minä niuhota ja minuutteja laske.

Asia vaan kiehtoo minua.

Suuremmalti minua ei kiehdo, miksi se viereinen jono etenee aina nopeammin kassaa kohti.

Minua kiehtoo se, miksi oma jononi ei liikahda mihinkään suuntaan.

Kiehtovaa ei ole se, että unohdan ainakin puolet

päänsisäisestä kauppalistastani.

Kiehtovaa on se, että edelleenkin vakaasti uskon

muistavani hankkia kaiken tarvittavan.

Kiehtovaa on mennä apteekkiin ja todeta, että kun sama voide/salva/rasva

jota itse käytät ja edullisesti ostat,

laitetaan purkkiin/tuubiin/pulloon, jossa lukee

hevoselle/nautaeläimelle/lampaalle,
litrahinta onkin pompannut taivaisiin.

Kiehtovaa oli katsella aamulla tytärtä,

joka oli lähdössä luokan kanssa teatteriin.

Ipana, joka on pienestä asti halunnut kulkea eri teattereiden

lastennäytelmissä, nukketeattereissa, musikaaleissa

sun muissa,

ilmoitti tiukasti, ettei missään nimessä tahdo lähteä mihinkään

tyhmään teatteriin.

Kiehtovaa, ah niin kiehtovaa.