Ostin yhden lempikirjailijani kirjan omakseni (vaikka niin kovasti yritän päästä kaikesta
ylimääräisestä ostamisesta eroon),
koska kirjalla on niin loistava nimi.
Toimintaohje haaksirikkoisille.
Eilen olin kylässä kälyllä
ja hänen olohuoneen pöydällään oli
Siri Hustvedtin uusi alkukielinen teos, jossa
hän kertoo tuntemuksistaan ja reaktioistaan
isänsä kuoleman jälkeen.
Vaikutti kiinnostavalta.
Olen miettinyt Ruotsia, pommeja, islamia, Nobelia, Kiinaa, tyhjää tuolia,
ihmisenä olemista, oikeuksia ja velvollisuuksia.
Miettinyt, mitä itse voisin tehdä ja miten vähän se lopulta sanon.
Voin opettaa lapselle: Älä aiheuta tarpeetonta tuskaa.
Voin yrittää elää itsekin niin.
Sen voin tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti