Viime aikoina olemme viettäneet yllättävän paljon aikaa
tätä katsellen ja sen suomasta lämmöstä nauttien.
Kun kävimme katsomassa tätä asuntoa ostoaikeissa, minä intoilin pihasta
ja heti sen jälkeen alkavasta oikeasta metsästä.
Tytär intoili portaista ja mies takasta.
Puhui sähkön säästöstä ja oikeasta lämmöstä,
tytär lisäsi siihen makkaran paiston hiilloksella.
Viime talvena huomasin takan ihanuuden.
Mieluummin sen kylkeen painautuu, kuin sähköpatterin.
Nimittäin jos voi valita.
Tämän alkutalven koleus on ollut sen verran hyytävää,
että takka on tuntunut taivaalliselta.
(Vaikka puhutaankin helvetin liekeistä.)
Säästöä en osaa ajatella, vaikka koivuhalkoja meillä onkin omasta takaa.
Minusta ei ole talousihmiseksi.
Tyttäreni eksentrinen käsitys joulukoristelusta.Huh, nyt ei siitäkään siis tarvitse stressata!
Nalletonttu ja hevonen lepakkoina kattolampussa.
Oikein hyvä.
Kissa pitää - totta kai - takasta.Mutta ehkä vielä enemmän halkojen tuoksusta.
Lapsuudestani muistan uunin pankolla makailevat katit.
Kun kiipesin niiden viereen, kuumuus oli minulle aivan polttavaa,
mutta kissat nauttivat.
Joulukuun 1. päivä meni migreeniä pois pelotellessa.
Lääkettä huiviin ja piiitkät päiväunet -
sillä selvittiin tänään pahimman yli.
Elävä tuli on toinen niistä asioista, joita jaksan tuijottaa ihan loputtomiin. Toinen on järven tai meren selkä. Tuli on niin kaunis, se elää ja liikkuu koko ajan. Ja onhan se lämpökin mukavaa.
VastaaPoistaOnneksi migreeni helpotti :)
Kyllä - vesi on melkein parasta katsottavaa.
VastaaPoistaMinulla vain oli lapsuudesta kauhukokemuksia savuttavista, huonosti vetävistä pönttöuuneista, kun koko talo täyttyi savusta ja aikuiset hermoilivat. En osannut iloita etukäteen. Tämä uuni onneksi vetää kohinalla.