Paljon puhutaan tahdin hidastamisesta. On melkein trendikästä
downshiftata ja hyvä niin.
Kerrankin trendi, josta voin puhua yökkimättä!
Aika moni on muuttanut elämisensä ja olemisensa
radikaalisti; muuttanut maalle ja alkanut toteuttaa
yksinkertaista ja luonnonmukaista elämäntapaa.
Voisin liittyä heidän joukkoonsa.
Minulla on vahvat siteet maaseudulle
ja tietotaitoakin.
Ei ehkä EU-direktiivien mukaista,
mutta sotienjälkeistä kuitenkin.
Perheellinen ei kuitenkaannoin vain muuta paikasta toiseen.
Onneksi hidastamista voi toteuttaa
kaupungissakin.
Minulla siihen on auttanut lyhennetty työviikko,
jolloin jää aikaa ja ennen kaikkea voimia
tehdä muutakin kuin palkkatyötä.
Juurilleen sieluani ovat palauttaneet hevoset.
Rahaahan niihin menee, mutta onnea voi
näköjään ostaa rahallakin.
Mustat kynnenaluset tallilla käynnin jälkeen
eivät ole surureunukset.
On hoidettu ja huolehdittu ja se näkyy
ja tuntuu hyvänä mielenä.
Toisaalta en ole koskaan ollut ns. uraihminen,
en arvota itseäni ja arvoani työn kautta.
Ura kuulostaa jotenkin samalta kuin kahle.
Kuka haluaa vapaaehtoisesti kahleisiin?
Ilmeisesti aika moni.
En ole koskaan ollut muodin tai uusimpien must-juttujen perään,
mutta aivan varmasti olen ostanut paljonkin turhaa
lohdutukseksi tai toiveidentiteettiä tukeakseni.
Onneksi ikä tuo viisautta siihenkin hulluuteen.
Sillä aika vähällä tulee toimeen suuremmin kärsimättä.
Ja jos ei kulje oman rumpunsa tahtiin,
alkaa vain tallata omille varpailleen.
Viisasta tuo oman rummun tahtiin kulkeminen. Arki meillä useimmilla kuitenkin on semmoista, että välillä talloo milloin mitäkin varpaita, omiaankin, kun kaikki rummut pauhaavat yhtäaikaa.
VastaaPoistaNiinpä, arki tekee hyvistäkin suunnitelmista sekamelskaa. Ja oman rummun tahtiin eläminen ei tietenkään tarkoita, että ihan tahallaan kenenkään varpaille talloisi. Vahinkotallauksia sattuu puolin ja toisin, sitä sanotaan elämäksi.
VastaaPoistaOlipa viisas kirjoitus, täällä nyökyttelin, jos olisit nähnyt. Onneksi en ole koskaan mennyt liian lujaa, stressannut tai uhrannut uran takia tärkeämpiä asioita. Elämäänsä pitäisi aina muistaa elää omaan tahtiin ja niin, että voi tehdä asioita, joista nauttii...joskus se on helpompaa, joskus vaikeampaa.
VastaaPoistaNiin juuri. Vähän niin kuin "Follow your bliss" tuossa blogini otsikon alla, eli vaikka saisi iloa keskikokoisen kuusen neulasten lukumäärän laskemisesta, niin sitä sitten!
VastaaPoista