Kohua

Kauheasti on kohistu viime päivinä. Aiheina kaljapullo vs. Yle ja homous vs. kirkko.
Instituutiot narisevat liitoksistaan. Mikä voidaan hyväksyä, mikä ei.
Ja millä hinnalla nämä valinnat tehdään.

Harva varmaankin juoksee repimään televisiolupansa ja heittää vastaanottimensa ojaan, vaikka kalja-ankkurin pikkupila jurppisikin.

Sen sijaan poliitikon homolausunto saa ihmiset painamaan nappia sankoin joukoin. Kollektiivinen etusormi on hiiren vasemmalla painikkeella.

Koska jos et viimeistään nyt eroa tuosta viheliäisestä taantumuksen linnakkeesta, olet osa sitä ja mielipiteesi nousevat samasta halveksinnan pesäkkeestä.

No, minä en eroa kirkosta, vaikka se olisikin helpoksi tehty ja vaikka se olisi millainen trendi. Kuulun samaan kirkkoon kuin kansanedustaja P. Räsänen, mutta hän ei vaikuta asenteisiini ihmisten seksuaalisuutta kohtaan. Hän saa olla sitä mieltä kun on ja jollain tasolla kunnioitankin hänen omaa linjaansa. Mekonkääntäjiäkin on nähty.

Ajattelin katsoa Ylen ohjelmiakin, ihan riippumatta siitä, saiko joku ansionsa mukaan vai ei. Kaikkea ei onneksi tarvitse lampaana hyväksyä.

Kaikkeen ei tarvitse sännätä lampaana mukaan.