Pakkasyön jäljiltä lehdet ovat kauniita.
Mietin aina paleltaako lehtiä pakkasella. Se on helmasyntini; inhimillistäminen.
Tytär lähti kouluun ja sanoi näitä sokerihuurretuiksi vaahteroiksi.
Mistä lienee oppinutkin sokerihuurrettu-sanan. Ei ainakaan kotoa.
Pari iltaa sitten Tytär kysyi, miksi koko ajan puhutaan homoista. Yritin selittää, taas kerran. Hän ymmärtää homouden, muttei sitä, miksi selvästä asiasta pitää puhua koko ajan.
Aikuisten maailmassa asioista jankataan eli keskustellaan, koska demokratiassa kaikki saavat sanoa mielipiteensä.
Se on arvo sinällään, sananvapaus.
"Ai vaikka olisi väärässä?" Tytär äimisteli.
Ja taas alusta: jokainen ihminen näkee asiat omasta vinkkelistään, se on hänelle oikea, vaikka sitten toisen mielestä ihan outo tai vääräkin. Ihmisiä kasvatetaan eri tavoin, he oppivat erilaisia tapoja katsoa maailmaa ja arvostavatkin eri asioita. Mutta jokaisen mielipide on sinällään tärkeä.
Miten vaikeaa tämä Voltairen (suuhun laitettu?) viisaus:
Vaikka en ole samaa mieltä kanssanne juuri missään asiassa, puolustan kuolemaani asti teidän oikeuttanne sanoa mielipiteenne
Minun on vaikeaa olla kuin Voltaire, suvaita ihmisiä, jotka ovat suvaitsemattomia. Mutta minä olenkin ihan vajanainen ihminen, en ollenkaan yhtä jalo kuin vaikkapa Voltaire.
VastaaPoistaMeidän kaikkien on vaikeaa olla kuin Voltaire. Varmaan Voltairen itsensäkin. Tiedä tuosta hänen jaloudestaan, puheissa on helppo olla vaikka mitä, käytännön teot kertovat oleellisimman.
VastaaPoistaBeautiful!
VastaaPoista