Pihallamme on ollut jo viikon lintulauta ahneimmille pikkusiivekkäille ja talipallojakin on tarjolla siellä täällä. Tiedän, on ehkä liian aikaista aloittaa lintujen talviruokinta, onhan metsässäkin vielä paljon syömistä tarjolla. Pikkutintit tulivat kuitenkin ihan itse parveilemaan ikkunan alle syötyään ensin kukkineet auringonkukat siemenistä tyhjiksi ja tulkitsin sen vienona ilmoituksena pikaisen pikkupurtavan tarpeesta. Minulla on sydämessäni heikko kohta pikkulinnuille.
Ja kyllä ne syövätkin, ihan tolkuttomasti verrattuna hentoiseen ja kepoiseen olomuotoonsa. Toisaalta alituinen pyrähtely ja singahtelu siiville varmasti viekin energiaa. Jokainen voi kokeilla itse.
Parhaimmillaan pihallamme on samalla kerralla ollut viisi oravaa, kaksi mustarastasta, yksi sepelkyyhky ja epälukuinen jengi tali- ja sinitiaisia. Tänä aamuna näin ilmeisesti vihervarpusen ja jonkun, vielä tunnistamattomaksi jääneen lintusen. Tästä ahmattien tarjoamasta gourmet-henkisestä aterioinnista me nautimme,
kissani ja minä.
Lintuja tarkkaillessani olen usein, yleensä luonnossa ja siellä on mieleeni muotoutunut käsite Oikeat Äänet. Olen riippuvainen Oikeista Äänistä, mutta riippuvuuteni on ehdottoman myönteistä lajia. Vieroitusoireisiin niiden pahimmassa muodossa en ole vielä onnekseni törmännyt, mutta lievänä Oikeiden Äänien puutos aiheuttaa olotilan, jota voisi kutsu sillä rumalla v:llä alkavalla, objektin vaativalla verbillä. Tulee ahdistus, tulee turhuuksien turhuus-olo, tulee halu karata.
Oikeita Ääniä ovat tuulen humina, sateen ropina, aaltojen läiske rantaan, linnun sirkutus, pöllön huhuilu, askelten narina pakkaslumella, kavioiden kopse, aito nauru. Siinä ensimmäiset mieleen juolahtaneet. Niillä on huomattavan suuri, tukeva vaikutus mielenrauhalleni. Puhun ennemmin mielenrauhasta kuin mielenterveydestä, sillä kukapa meistä ihan terveen kirjoissa kulkee.
Diagnooseja tulee aina uusia.
Onpa teillä ollut aikamoinen jengi pihalla siis :) Minustakin on ollut kiva ruokkia pikkulintuja. Punatulkut ovat ihan lemppareitani ja niitäkin on ollut viime talvina.
VastaaPoistaPunatulkkuja odotan minäkin, viime talvena pariskunta kävi pari kertaa.
VastaaPoistaTodella paljon vilskettä pihallanne! Ihanaa on, kun pienet siivekkäät ja oravaiset uskaltavat visiitille. Meillä näkyy jonkin verran pikkulintuja; talitinttipariskunta on nyt pari kertaa viihtynyt jopa terassillamme, mutta usein istuu varis tai harakka aidallamme - niistä en niin perusta, ovat niin hirmuisen isoja lintuja, joilla on myös isot jätökset. ; )
VastaaPoistaHarkitsen ensimmäistä kertaa talviruokintaa, koska lasten olisi niin mukavaa katsella pikkulintujen ruokailua.