"Miksi sinä neulot kaikkea itsellesi, mutta minulla ei ole sopivia villasukkia?"
Tytär katsoi tiukasti ja aloitin selittelyn ja puolustelun. Että onhan sulla ja vaikka kuinka paljon.
Mutta tytär kasvaa paitsi ylöspäin, myös maata pitkin.
Ei löytynyt sopivia.
Aloitettu kyllä on, isommaksi kaavaillut sukat nyt vaan ovat ns. vaiheessa. Minulla ei ole mitään mielikuvaa siitä, milloin nämä sukantekeleet ovat saaneet alkunsa.
Kaikkein eniten äimistelen omia väri- ja lankavalintojani.
Ohutta ja hurjankirjavaa. Lienen käsinyt pahasta värien puutostilasta tai hetkellisestä värisokeudesta.
Aina olen ollut mestari aloittamisessa. Intona uuden kimppuun, sitten hieman vähemmän intona. Ollapa pitkäjänteinen, vieläpä ihan yrittämättä.
Minusta villasukat voi hyvin olla riemunkirjavat, se on ihan suotavaakin. Värikkäistä sukista tulee hyvä mieli. Toki harmaat, perinteisetkin ovat kauniita.
VastaaPoistaMinä olen juuri hämmästellyt, kuinka lapsen jalat kasvaa!Vuodessa varmaan pari numeroa.
Hyvinkin pari numeroa! Oma jalkani on 38,5 ja ekaluokkalaisella nyt jo 35. Huhhuijaa.
VastaaPoistaJotain iloista ja hyvänmielistä lienen miettinyt, kun olen nuo sukkalankakerät hankkinut. Nyt juuri ostaisin hillitympää. Mieli vaihtuupi.